Veneiden käymäläjätteiden imutyhjennys

Suomessa käymäläjätteen päästäminen vesistöihin kiellettiin vuonna 2005. Kaikissa veneissä, joissa on vesi-wc, on oltava myös imutyhjennysjärjestelmä. Suurelle osalle veneilijöitä asianmukainen imutyhjennys on itsestäänselvyys, mutta silti käymäjäjätteiden tyhjentäminen veteen on edelleen yleistä.

Veneessä jäte johdetaan ja varastoidaan septisäiliöön, joka tyhjennetään imutyhjennyslaitteen avulla. Näin tyhjennetty käymäläjäte menee jätevedenpuhdistamoihin eikä suoraan luontoon vesistöjä rehevöittämään.

Veneilijöiden käymäläjätteet aiheuttavat pistekuormitusta erityisesti satamissa ja matalissa lahdissa. Virtsa sisältää runsaasti typpeä ja fosforia ja sen sisältämät ravinteet ovat kasveille suoraan käyttökelpoisessa muodossa. Uloste sisältää vähemmän ravinteita, mutta sen mukana voi levitä bakteereja, jotka ovat terveyshaitta erityisesti matalissa vesissä lämpimillä kesäkeleillä.

PSS ry:llä kelluvia imutyhjennysasemia

Veneiden septitankit tyhjennetään joko kelluvaan tai kiinteään imutyhjennyslaitteeseen. PSS ry:llä on yhteensä noin 30 kelluvaa imutyhjennyslaitetta sijoitettuna eri vesistöalueille. 

Yhteen kelluvaan imutyhjennyslaitteeseen mahtuu noin kuusi kuutiota käymäläjätevettä. Tuossa kuudessa kuutiossa on vesistöjä rehevöittäviä ravinteita huomattava määrä, typpeä 15 kilogrammaa ja fosforia 3 kilogrammaa. Mikäli nämä ravinteet päätyisivät veteen, antaisivat ne levänkasvatuspotentiaalia noin 3000 kilogrammalle levää (levän märkäpaino). Levänkasvatuspotentiaali tarkoittaa sitä, miten paljon levää pystyy kasvamaan tuosta ravinnemäärästä, jos ravinne pääsee vesistöön sellaisenaan.

kelluva imutyhjennysasema 1