Roopen loki

Pidä Saaristo Siistinä ry:n blogissa keskustellaan vesistöjen ja ympäristön suojelusta, roskaantumisen ehkäisystä, veneilystä ja vesillä liikkumisesta.
10.10.2018 15.35

Vieraskynä: Miksi meidän on niin vaikeaa suojella ympäristöä?

Sixten Korkman

Osallistuin lapsena ympäristörikokseen. Isäni ja veljieni kanssa olin mukana lastaamassa veneen täyteen romua ja roskia. Sitten ajoimme merelle ja heitimme kaiken yli laidan. En ole ainoa, jolla on tällaisia surkeita muistoja: monet ikätovereistani ovat syyllistyneet samanlaisiin tekoihin.

Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten me suurten ikäluokkien edustajat olimme hämmästyttävän tietämättömiä ympäristöongelmista. Elimme kuvitellen, että ympäristö kestää kaikki ihmisen sille aiheuttamat rasitukset. Ainoastaan joku Pentti Linkola oli jo havahtunut tilanteen vakavuuteen, ja hänen ääriajattelunsa oli ja on edelleen liikaa useimmille meistä.

Saamme kiittää nuorempia sukupolvia siitä, että he ovat tuoneet esille ympäristökysymysten merkityksen. Lapsemme ja lapsenlapsemme ovat saaneet meidät tajuamaan, että meidän on suojeltava ympäristöämme arkisin teoin kuten lajittelemalla ja kierrättämällä.

Kukaan ei voi nykyään hyväksyä jätteiden dumppaamista mereen. Erityisesti Pidä Saaristo Siistinä ry:n ja viranomaisten toiminnan ansiosta jätteistä pääsee nykyään kätevästi eroon ja ne toimitetaan edelleen käsittelylaitoksiin.

Yksittäiset henkilöt ja yhdistykset ovat merkittäviä toimijoita ympäristöpolitiikassa. Tärkeässä asemassa ovat yhä useammin myös yritykset ja Yhdysvalloissa osavaltiot. Ympäristöpolitiikassa on sekä tarvetta että tilaa ns. bottom up -toiminnalle. Poliittisella kentällä tarvitaan kuitenkin myös top down -toimenpiteitä.

Maailman suurin ympäristöongelma odottaa edelleen ratkaisuaan. Ilmaston lämpeneminen on koko ihmiskuntaa koskeva olemassaolon uhka. Puhtaan veden ja viljelykelpoisen maan puute on monin paikoin yhä suurempi haaste. Luonnon monimuotoisuus vähenee vauhdilla. Valtameret saastuvat ja Itämeri kärsii vakavasta leväongelmasta.

Ympäristöongelmat voidaan ratkaista, mutta siinä tarvitaan huomattavasti voimakkaampia toimia kuin tähän asti. Hiilidioksidipäästöjen ja muiden haitallisten päästöjen hintaa olisi nostettava. Päästöjä koskevaa sääntelyä voitaisiin hyvin tiukentaa esimerkiksi autoteollisuudessa. Puhtaiden energialähteiden kasvua tulisi tukea ja kiertotaloutta edistää nykyistä tehokkaammin. Panostukset tutkimus- ja innovaatiotoimintaan voivat avata uusia mahdollisuuksia.

Ympäristökysymykset eivät ole teknisesti tai taloudellisesti ylitse pääsemättömiä ongelmia. Esteenä on se, että emme ole onnistuneet ohjaamaan politiikkaa ongelmanratkaisua tukevaan suuntaan. Miksi?

Ympäristöongelmat kasautuvat pitkän ajan kuluessa, kun taas politiikkaa tehdään vaalikausittain, mikä ei suosi pitkäjänteistä päätöksentekoa. Lyhyellä aikavälillä kuluttaminen on poliittisesti arvokkaampi asia kuin ympäristön suojeleminen tuleville sukupolville. Lisäksi jotkut uskovat edelleen – presidentti Donald Trumpin tavoin – että ilmastonmuutos ei johdu ihmisen toiminnasta.

Yhdysvaltain hallinto on äskettäin myöntänyt, että maailman keskilämpötila noussee 4 °C:lla vuosisadan loppuun mennessä, ellei hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ryhdytä tehokkaisiin toimiin. Valkoisen talon alaisuudessa toimivat viranomaiset ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei amerikkalaisten ole syytä ryhtyä toimiin, koska Yhdysvallat ei yksinään voi estää ilmaston lämpenemistä.

Päätelmä on mainio: ei tehdä mitään, koska ei voida odottaa, että kaikki tekevät, mitä tarvitaan! Kaikkien osallistuminen oli nimenomaan ydinajatuksena Pariisin sopimuksessa, jonka Trump haluaa hylätä. Globaali lämpötilan nousu voidaan saada rajoitettua 2 °C:een, jos kaikki merkittävät maat sitoutuvat tehokkaisiin toimenpiteisiin.

Ongelma on ratkaistavissa, jos kaikki ovat mukana. Mitään ei kuitenkaan ole tehtävissä, jos jokainen olettaa, että kaikki muut haluavat olla ja ovat vapaamatkustajia. Tätä yhteistyöhön liittyvää ongelmaa kutsutaan peliteoriassa vangin dilemmaksi.

Saattaa olla, että ihmiskunnalla on niin vähän kollektiivista viisautta, että kestävä kehitys ei ole realistista. Toisaalta yhä useammat ihmiset eri puolilla maailmaa ymmärtävät entistä paremmin, että näin ei voi jatkua. Tarvitsemme enemmän yksityishenkilöiden ja järjestöjen ruohonjuuritason toimintaa, jonka tarkoituksena on vaikuttaa poliittiseen, ylhäältä alaspäin suuntautuvaan päätöksentekoon.

Muuten meidän käy huonosti. Emme voi jatkaa jätteiden dumppaamista mereen ja hiilidioksidin päästämistä ilmakehään.

Sixten Korkman
Kirjoittaja Sixten Korkman on talousasiantuntija ja emeritusprofessori.





Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi