Vesistöjen roskaantuminen

Merten ja vesistöjen roskaantuminen on maailmanlaajuinen ongelma. Maailman meriin päätyy vuosittain 6,4–8 miljoonaa tonnia jätettä, josta suurin osa on muovia.

Maailman suurilla valtamerillä kelluu valtavia jätelauttoja, ja jopa kaikkein kaukaisimmilta ja asumattomilta saarilta on löytynyt roskaa. Myös lähimpänä meitä olevat Itämeri ja Suomen järvialueet kärsivät roskaantumisesta.

Ihmisen toiminta ja kulutusvalinnat näkyvät vesistöistä löytyvissä roskissa. Roskilla on monia erilaisia lähteitä ja reittejä, jotka kuljettavat niitä hyvinkin kauas syntysijoiltaan. Arvioidaan, että roskista 80 % tulee maista ja 20 % mereltä. 

Vesistöjen roskaantuminen poikkeaa muista niihin kohdistuvista ympäristöongelmista. Arvioidaan, että 70 % roskista vajoaa pohjaan, 15 % rantautuu ja 15 % jää kellumaan vesipatsaaseen ja pinnalle. Roskaantuminen vaikuttaa haitallisesti sekä ihmisiin että meriekosysteemeihin rannikon läheisyydessä ja avomerellä. Se aiheuttaa vakavia haittoja vesilinnuille ja -eliöille.

Roskan tyypillisiä lähteitä ovat:

  • kadut, torit ym.
  • huonot roskikset (avoimia, liian pieniä)
  • puutteellinen jätehuolto
  • lumen dumppaus vesistöön
  • kalastus, kalankasvattamot, vesiviljely
  • merenkulku
  • liikenne
  • turismi
Roskan reittejä mereen ovat:

  • sadevesi
  • tuuli tai eläimet kuljettavat
  • joet ja purot kuljettavat

Miten roska määritellään?

Roska on aina ihmisen aikaansaannosta. Luonnosta peräisin olevat ainekset, kuten kaislat, eläinten jätökset tai levät, eivät ole roskia. 

Lemmikkieläinten jätökset ja luonnonkuidut, kuten puuvilla, villa tai pellava, sekä muokattu puumateriaali luokitellaan sitä vastoin roskiksi. Lemmikkien jätökset kuuluu kerätä pois luonnosta, ja kuituja päätyy vesistöihin esimerkiksi pesuvesien mukana.


Vesistöjen roskatyypit

Makroroska = Halkaisijaltaan yhtä suuri tai suurempi kuin 2,5 cm

Mikroroska = Halkaisijaltaan yhtä pieni tai pienempi kuin 0,5 cm

Mikroroska voidaan määritellä sen syntytavan mukaan:

  • primäärinen (valmiiksi pientä, esim. muovien raaka-ainepelletit sekä kosmetiikan ja pesuaineiden mikrorakeet)
  • sekundäärinen (isommasta roskasta hajonneet osat, esim. murentunut muovi, maalin hiontapöly, tekstiilikuidut)


Suurin osa vesistöjen roskasta on muovia

Ihmisten elämäntavat ja kulutustottumukset vaikuttavat merkittävästi ympäristön roskaantumiseen.  Vielä viime vuosisadan puolella suurin osa jätemateriaalista oli metallia, lasia ja paperia ja pahvia, mutta nykyisin suurin osa kaikesta roskasta on muovia.

Muovituotannon räjähdysmäinen kasvu ja muovituotteiden tuottaminen ja käyttö ovat vaikuttaneet merkittävästi roskaantumiseen. Muovi on halpa, helppo, kevyt ja monesti hygieeninen käyttömateriaali – mutta valitettavasti erittäin hankala roska.

Nyky-yhteiskunnan tuottama muoviroska hajoaa hyvin hitaasti vesistöissä. Siksi merten ja vesistöjen roskataakka kasvaa jatkuvasti, ellei roskia pystytä tehokkaasti poistamaan ja ennen kaikkea niiden päästölähteitä tukkimaan.

Roskaantumisen tutkimus ja seuranta

Kansainvälisellä tasolla merten ja rantojen roskaantumista on tutkittu 1960-luvulta saakka, mutta tutkimustyön lisääntymiseen vaikutti 1900-luvun lopulla Tyynellämerellä havaittu ensimmäinen valtava roskapyörre. 

Kuitenkin vasta 2000-luvun puolella tutkimukset ovat merkittävästi lisääntyneet ja yltäneet kattamaan roskien määrän lisäksi myös muun muassa niiden kulkeutumista ja takertumista, mikromuoveja ja kemikaaleja. 

Roskaantumista seurataan ympäri maapalloa eri alueille sopivilla menetelmillä. Tyypillisin menetelmä on seurata roskien määriä eri materiaalien ja käyttötarkoituksen mukaan. Roskat lasketaan yksitellen kappalemäärissä eri kategorioiden ja niiden alakategorioiden mukaan. Näillä pyritään saamaan selvyyttä siitä mistä, miten ja kuinka paljon roskaa päätyy rannoillemme ja vesistöihimme. 

Rantaroskaseuranta Suomessa

Suomessa merenrantojen roskaantumista on seurattu vuodesta 2012 alkaen niin sanottujen makroroskien avulla. Seuranta tehdään vapaaehtoisvoimin, ja aineiston keruuta koordinoi Pidä Saaristo Siistinä ry. Lue lisää rantaroskaseurannasta!