Roopen loki
Muoviroska fokuksessa
Viime viikkoina olemme keskittyneet tiedotuksessamme vahvasti muoviroskaan, osana BLASTIC-projektin somekampanjaa. BLASTIC on meriroskan reittejä ja lähteitä kartoittava EU-projekti, joka tarjoaa Itämeren rantavaltioiden kunnille ohjeistuksia ja käytännön keinoja roskaamisen vähentämiseen. Projektin pilottikohteena toimii muun muassa Turun kaupunki, jonka läpi virtavassa Aurajoessa järjestettiin roskaisuustilannetta kartoittava roskamonitorointi.
Pidä Saaristo Siistinä ry vastaa projektin tiedotuspuolesta.
BLASTIC:in sosiaalisen median kampanjan tarkoituksena oli nostattaa paitsi
projektia, myös meriroskaongelmaa ihmisten tietoisuuteen. Ensimmäisen viikon
päätteeksi kysyimme Facebookissa ja Instagramissa mitä ihmiset haluaisivat
tietää meriroskasta ja saimmekin muutaman, melko kattavan kysymyksen, joista
halusimme nostaa kaksi tarkemmin esille:
1. Minkälainen roska on ”pahinta” meressä?
Luonnon kannalta
ongelmallisin roska on muoviroska, sillä se kulkeutuu kevyen painonsa ansiosta
pitkiä matkoja ja hajoaa vedessä pieniksi hiukkasiksi, jotka päätyvät kalojen
ja muiden merenelävien ruuaksi ja näin ravintoketjuun. Muoviroskat tappavat
vuosittain satojatuhansia merilintuja ja mereneläviä, jotka joko takertuvat
isompiin roskiin tai erehtyvät syömään muovinpaloja, joita niiden elimistö ei
pysty sulattamaan. Muoviroska on myös yleisin meriin päätyvä roskatyyppi.
Mikä muoviroska on pahin, on vaikeampi kysymys.
Monet muovit sisältävät erilaisia myrkkyjä, jotka veteen joutuessaan vapautuvat
ja leviävät ympäristöön. Tavallisin muoviroskamme, tupakantumppi, on yksi
niistä. Tumppi sisältää muun muassa lyijyä, arsenikkia ja kadmiumia. Monet
muovit sisältävät myös lisäaineita, kuten ftalaatteja ja bisfenoli A:ta, joiden
on osoitettu vaikuttavan mm. ihmisen hormonitoimintaan. Tämän lisäksi
muovihiukkaset sitovat itseensä vedessä jo olevia myrkkyjä, jotka voivat näin
päätyä ravintoketjuumme, kun kalat näitä hiukkasia syövät.

2. Kuinka suuri ongelma mikromuovi on Itämeressä? Miten se vaikuttaa kalojen, merilintujen ja muiden merestä elävien eläinten kehittymiseen ja elintoimintoihin?
Mikromuovi on ajankohtaisuudestaan huolimatta aiheena edelleen uusi ja Itämeren tasollakin aihetta tutkitaan, mutta toistaiseksi tuloksia on julkaistu todella vähän. Mikromuovia löytyy jo kaikkialta, mutta määrät vaihtelevat, eikä ns. turvallisen määrän arvoa ole määritelty.
PSS ry on tehnyt töitä lähinnä makromuovin (yli 5mm) parissa jo pitkään. Mikromuovi on kuitenkin myös Itämerelle ajankohtainen ongelma ja Suomessakin ollaan tutkittu mikromuovin joutumista vesistöihin jäte- ja huleveden kautta.
Vuonna 2015 PSS ry osallistui Kallavedellä tehtyyn mikromuovitutkimukseen, jonka yhteydessä järvestä löytyi mikromuovia.
Muovin vaikutuksista eiliöihin ei tiedetä vielä tarpeeksi. Tutkimukset ovat kuitenkin näyttäneet, että muovi
saattaa aiheuttaa vakavia haittoja esimerkiksi aineenvaihdunnassa.

Tekemistä riittää
Pidä Saaristo Siistinä ry on työskennellyt meriroskan kanssa jo kauan. Vielä joitakin vuosia sitten kuviteltiin, että meriroska oli vain suurten valtamerien ongelma. Rantaroskaseurannat ovat kuitenkin paljastaneet, että Itämerestäkin löytyy runsaasti muoviroskaa, ja kaiken kukkuraksi roskaisimmat rannat löytyvät Suomesta.
Leijonanosa rantaroskasta on peräisin ihmisen päivittäisistä rutiineista. Meriroskaongelma on viime vuosina vakiinnuttanut paikkansa yhtenä maailman suurimpina ympäristöuhkina.
Valitettavaa
on, että tietomme aiheesta ovat edelleen kovin vähäiset. Virallisia
rantaroskaseurantoja on järjestetty vuodesta 2012, mikroroskien
levinneisyyteen, polkuihin ja lähteisiin aletaan vasta nyt saamaan tolkkua,
mutta edelleen emme tarkalleen tiedä millä mittakaavalla muovit tulevat meressä
vaikuttamaan. Siksi on tärkeää, että aihe löytää jatkuvuuden paitsi tieteessä
ja seurannoissa, myös mediassa.
BLASTIC -projekti keskittyy meriroskan ehkäisemiseen kuntatasolla. Kehitystä
voidaan edistää esimerkiksi teknisellä puolella. Järjestelmällisiä parannuksia voidaan
tehdä eri sektoreilla, esimerkiksi kaupunkien jätehuollossa, roskaantumisen
ehkäisemisessä hulevesiviemärien kautta ja niin edelleen. Myös jätehuoltoon
liittyvä ympäristökasvatus tulee ottaa tosissaan, alkuun pääsee esimerkiksi
BLASTIC:in puitteissa lapsille ja nuorille tehdyllä Roskaretki-puuhakirjalla.

Tärkeää vaikuttaa myös asenteisiin
Kuntien jätehuolto vaihtelee toki melkoisesti, etenkin Itämerimaiden välillä, mutta myös Suomen sisäisesti. Edistyneissä kunnissa, kuten esimerkiksi Turussa, saatetaan ihmetellä mitä lisäyksiä voidaan enää tehdä, jos jätehuoltokin on Euroopan huippua. Parannettavaa kuitenkin löytyy niin teknisellä tasolla kuin viestintäpuolella. Tehokas tiedottaminen ja asenteisiin vaikuttaminen on haasteista suurin, oli kyseessä sitten roskaantuminen tai mikä tahansa muu ympäristöongelma.
Niin
ihmeelliseltä kuin sen kuulostaa, ei esimerkiksi roskakorin käyttäminen tule
kaikille selkärangasta. Lisää hankaluuksia tuottaa se, että esimerkiksi
sadevesiviemärijärjestelmän tarkoitus ja rakenne ovat monelle täysin
tuntemattomia, jolloin sinne roskansa heittänyt ei ole edes tietoinen
aiheuttamastaan harmista. Siksi BLASTIC-projekti keskittyykin tutkimaan ja
tiedottomaan nimenomaan roskan eri poluista mereen – monelle hyvinkin
tuntemattomasta aiheesta.
On siis ehdottoman tärkeää, että pystymme lisäämään aiheen näkyvyyttä. Toivomme, että tulevaisuudessa ympäristökasvatusta lisättäisiin huomattavasi, jotta tulevat sukupolvet välttyisivät tämän kaltaisilta ongelmilta. BLASTIC:issa ja Pidä Saaristo Siistinä ry:ssä pystymme saamaan alun aikaiseksi, mutta muutokseen tarvitaan kaikkia.
Lue lisää:
www.blastic.eu
Atte Lindqvist ja Anna von Zweygbergk
kirjoittajat työskentelevät Pidä Saaristo Siistinä ry:n ympäristöprojekteissa
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi