Neljä vuosikymmentä veneilijöiden palveluksessa

Jos olet joskus ollut tilaisuudessa, missä on esitelty PSS ry:n toimintaa, olet varmasti kuullut tarinan siitä, miten yhdistyksen perustaja Rabbe Laurén ystävineen viettää kesäpäivää Saaristomerellä, kalliolla istuskellen ja elämästä nauttien. Kaikki tuntui hyvältä ja täydelliseltä muuten, mutta vesirajassa kelluvat ja kauemmas rantautuneet roskat häiritsevät silmää sen verran, että puhe kääntyy siihen, miten paljon roskaa luonnossa on. Ehkäpä joku seurueen jäsenistä käy ajankulukseen jopa keräämässä suurimmat roskat rannalle ajautuneeseen muovipussiin ja seisoo sitten pussi kädessä miettien, viitsisikö tosiaan ottaa toisten roskat mukaan veneeseen ja viedä ne määränpäässä roskikseen? Toisaalta, sinne ovat menossa seurueen omankin piknikin roskat, joten pussi varmaan otetaan  mukaan. Mutta keskustelun aikana tulee lausuttua ääneen ajatus siitä, että kyllä täälläkin voisi olla roskis, jonne pussit voisi jättää. Siinä sitten ajatusta kehitellään eteenpäin ja mietitään, kuinka joku saaristolainen voisi hyvin ohi ajaessaan käydä roskikset tyhjentämässä ja viedä kerralla suuremman määrän pusseja isompaan roskikseen.

Tarina on totta ja kertomisen arvoinen - juuri näin konkreettisesta tapahtumasta ja oivalluksesta Pidä Saaristo Siistinä yhdistys sai alkunsa vuonna 1969.

1970-luvulla kehittyy toimintatapa

Kesällä 1970 Rabbe Laurén järjestää ensimmäiset keräilytynnyrit Jurmon ja Nötön saariin. Saaret ovat veneilijöiden suosimia retkikohteita ja ikävästi roskaantuneita. Toiminta on aluksi pienimuotoista ja sitä tehdään vapaaehtoisvoimin. Kesä kesältä roskisten tarve ja suosio kuitenkin kasvaa, samoin työmäärä. On pakko pohtia kestävämpää rahoitusta. Keksitään Roska-Roope -nimi ja tarra, jonka ostamalla työtä voi tukea. Ensimmäinen Roska-Roope -tarra ilmestyy vuonna 1979. Jätepisteetkin saavat nimekseen Roska-Roope -pisteet.

1980-luku on toiminnan laajenemisen aikaa

1981 Vaasan saaristoon kehitetään ensimmäiset jätepisteet. Vuonna 1982 alussa yhdistyksen johtoon palkataan ensimmäinen kokopäivätoiminen työntekijä. Rolf Karrento saa käyttöönsä yhdistyksen toimistohuoneen, jossa materiaalia on säilöttynä 20 pahvilaatikkoon. Vuosibudjetti on noin 40 000 euroa. Toiminta laajenee vuosikymmenen alussa myös Itäiselle Suomenlahdelle. 1982 vuoden lopulla jätepisteitä on yhteensä jo 150. Järvi-Suomen ensimmäiset kuusi huoltopistettä perustetaan Puumalan saaristoon 1985. Työmäärä kasvaa vuosi vuodelta, eikä yhdistyksen tärkeä toiminta jää ympäristöministeriöltä huomaamatta. Ministeriö lahjoittaa vuonna 1986 PSS ry:lle sen ensimmäisen oikean työaluksen, Roope-Sälle I:n Saaristomerelle. Vuonna 1990 yhdistyksellä on jo 7000 jäsentä ja Roska-Roope -pisteitä on jo yli 300.

1990-luvulla yhdistys liittyy Itämeri-verkostoon ja kansainvälistyy

1990-luku on yhteiskunnassa ympäristötietoisuuden voimakkaan kasvun aikaa. Se leimaa yhdistyksen toimintaa, samoin kuin kansainvälisyys. Yhteistyö ruotsalaisen Håll Sverige Rent -säätiön kanssa on kiinteää. PSS ry liittyy Eurooppalaiseen ympäristökasvatussäätiö Fee:hen ja aloittaa Sinilippu-kampanjan. Sisaryhdistys Hoia Eesti Merd! perustetaan Viroon 1993.
Saimaalla alkaa septitankkien imutyhjennysverkoston kehittäminen ja pilssivesien kerääminen. Roope-Saimaa alus hankitaan arpajaistuloilla.
Vuonna 1999 yhdistyksen jäsenmäärä on 13600 ja Roska-Roope -jätepisteitä on jo lähes 400. Yhdistyksen palveluksessa on ympärivuotisesti jo kymmenkunta henkeä huoltohenkilöstön lisäksi.

2000-luvulla kasvu saavuttaa lakipisteensä

Yhdistyksen perustoiminta eli jätepisteiden ja kuivakäymälöiden huolto työllistää yhdistyksen viisi huoltoalusta Saaristomerellä, Pohjanlahdella, Pirkanmaalla, Päijänteellä, Vuoksen vesistöalueella ja Itäisellä Suomenlahdella. Vuonna 2008 kertyy 2700 m2 sekajätettä, joka on yli 13 500 isoa jätesäkillistä! Lisäksi kerätään kymmeniä tonneja romurautaa, kierrätyskelpoista lasia, elektroniikkaromua ja ongelmajätettä. Yhdistyksellä on Saaristomerellä, Saimaalla ja Pohjanlahdella retkikohteita, joihin pääsevät myös liikuntaesteiset. Yhdistys työskentelee aktiivisesti asiantuntijana veneilyn ympäristöasioissa, kehittäen mm. yhdessä ympäristöministeriön ja veneilyjärjestöjen kanssa veneiden käymäläjätteiden vastaanottoverkostoa.

2009 on 40-vuotisjuhlavuosi

Lähes 30-vuotisen työrupeaman jälkeen Rolf Karrento jää ansaitulle eläkkeelle pääsihteerin toimesta ja uudeksi pääsihteeriksi valitaan Esko Sorakunnas. Juhlavuoden teema on perustoiminnan vahvistaminen ja paluu juurille. Vaikka työ onkin ollut tuloksellista ja asiat ovat monessa suhteessa paljon paremmin kuin  40 vuotta sitten, eivät jätemäärät ole vähentyneet, eikä tarve ympäristökasvatustyölle ole poistunut. Yhdistys haluaa jatkossakin kaikin tavoin myötävaikuttaa siihen, että veneilyn ympäristövaikutukset pysyvät mahdollisimman pieninä, niin että myös seuraavilla sukupolvilla on mahdollisuus nauttia veneilystä puhtaassa vesiympäristössä.

Suurin haaste yhdistykselle on jäsenmäärän kasvattaminen, sillä jäsenet ja jäsenmaksut ovat yhdistyksen toiminnan kivijalka. Jäsenistössä on tuhansia veneilijöitä, jotka ovat hankkineet Roska-Roope -merkin jo vuosikymmenien ajan, koska he ovat omin silmin nähneet kuinka saariston roskaantuminen on yhdistyksen toiminnan kautta saatu kuriin. Näille jäsenille suurkiitos! Huolestuttavaa sen sijaan on, että nuoremmat tuntuvat pitävän asioiden hyvää tilaa itsestään selvänä, eivätkä ymmärrä, että Roska-Roope -merkin lunastamalla he paitsi saavat yhdistyksen palvelujen käyttöoikeuden, he myös antavat tärkeän tuen yhdistykselle ja ovat mukana ylläpitämässä palveluja.

1990-luvun alun esitteen sanoin: eivät ne Roska-Roope -pisteet tyhjästä ole tulleet!